Klinikkareissu toi helpotuksen

Päivä alkoi ihan normaalisti ja olin ratsastamassa Kepan kanssa. Kepa oli jees. Tähän aikoihin oli vielä kovat sateet ja kenttä näytti myös siltä että yrittää kaikkensa imeäkseen tuon vesimäärän. Tamman koivet oli siis suht kuraset ja päätin että pestään ne pesupaikalla tapamme mukaan. Meillä on pesupaikka kapealla käytävällä ja isojen hevosten on vaikeampi sinne kääntyä, mutta tähän asti ei ole ollut ongelmaa kenenkään kanssa. Näiltä isoimmilta hevosilta otan yleensä vähintäänkin satulan pois ennen pesupaikalle menoa, mutta tänään en tietenkään näin tehnyt.
Sitten se tapahtuikin, mitä olin aikaisemminkin pelännyt. Pesupaikan oven vieressä on iso metallipala, jossa on reikä. Tähän reikään siis lukkiutuu pesupaikan oven lukko. Isäni on pitänyt se monta kertaa vaihtaa turvallisempaan, itse en pysty sitä vaihtamaan kun se vaatii tietyntyyppiset työkalut.
Kepa jäi jumiin satulavyöstä, juurikin tähän metallipalaan. Jos Kepa olisi totellut ja suostunut peruuttamaan, kaikki olisi sujunut kuin oppikirjasta. Se ei kuitenkaan suostunut, vaan panikoitui ja potki seinää kaksi kertaa niin kovaa kuin lähti. Samalla siltä lähti kenkä. Onneksi hevonen kapenee taaksepäin ja näin ollen satula valui takakautta lattialle. Olin löysännyt vyön jo kentällä kun tulin alas selästä. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos en olisi löysännyt..
Olin myös sangen tyytyväinen että kyseessä oli meidän halpa koulusatula, eikä Kepan oma estesatula, joka ainakin näyttää suht hintavalta. Vaikka satula ja kaikki muutkin varusteet säilyivätkin kyllä ehjänä.

Tilanne oli nopeasti ohi, huuhtasin jalat ja tarkastin mahdolliset haaverit. Jälkeäkään ei missään näkynyt ja kenkäkin oli lähtenyt oikein siististi kaviosta. Huokaisin helpotuksesta, mutta tiesin että huomenna hevonen voisi olla kolmijalkainen. Kävimme vielä pois pesupaikalta ja takaisin, ettei Kepalle jäisi siitä negatiivista ajatusta päällimmäisenä.

Seuraavana aamuna tämä kengätön jalka oli todella pahasti tukki. Se ei onneksi ollut lämmin, eikä Kepa välittänyt jänteiden painelusta. Juoksutin sitä kentällä ja se oli puhdas kaikissa askellajeissa. Ei siis jännevammaa, koska niissä hevonen vetää heti kolmijalkaiseksi. Soitin vielä klinikalle ja sieltä sanottiin että tarkkailee vain hevosta ja soittaa uusiksi jos tilanne muuttuu.

Klinikka ei ollut kieltänyt ratsastelua, joten Kepalla mentiin kevyesti päivittäin. Jalkaa kylmättiin 3 kertaa päivässä ja erityisesti liikunnan jälkeen koipi oli oikein ohut taas. Tätä jatkettiin 2vk, kunnes Kepa oli yhtenä iltana kolmijalkainen. Juurikin tuo paksu koipi oli selkeästi kipeä, mutta vieläkään se ei ollut lämmin, ei tuntunut kaviopulssia, ei reagoinut kaviopihteihin. Seuraavana aamuna Kepa oli puhdasliikkeinen. Seuraavan päivän iltana se ontui. Sitten olikin aika soittaa klinikalle. Meillä oli vähän säätöä klinikan kanssa, mutta lopulta päästiin sinne. Mentiin trailerilla tuo 2km, vaikka Kepa ei klinikka-aamuna ontunutkaan enää käynnissä.

Klinikalla lääkäri paineli ensin Kepan takapäätä, jänteitä ja kokeili kaviopihdeillä kavion läpi. Kepa ei vieläkään reagoinut mihinkään. Otettiin siis käytävällä käynti ja ravi, lääkäri taivutti jalan yläniveliä ja juostiin taas. Kepalla ei ontuma muuttunut, joten lääkäri taivutti alaniveliä. Ontuma aavistuksen paheni, mutta ei radikaalisti. Ontuma ravissa 3/5

Lääkäri päätteli että ongelma on siis vuohisessa tai sen alapuolella. Paisekkin olisi mahdollinen, vaikka kaviopihteisiin ei reagoinutkaan. Avustaja pesi kavion, enkä kyllä ole niin puhdasta kaviota nähnyt sitten kellään. 😀
Mentiin röntgenhuoneeseen ja lääkäri pisti pienen määrän rauhoitetta, mutta antoi sitten aavistuksen lisää hetken päästä.

Jalasta kuvattiin kavio edestä päin, kavion pohja, vuohinen ja sääriluu. Vuohinen oli onneksi kunnossa, pelkäsin eniten että se oli ottanut osumaa. Jalka on kaikista eniten ollut turvoksissa ulkosyrjän puikkoluun päästä ja ilmenikin että puikkoluu on jollain tapaa kaareunut hieman ulospäin (tai sisällepäin, en nyt muista ulkoa ja klinikkapaperit on kotona). Hämmennyin, mutta lääkäri sanoi että tämä on vanha vamma eikä ole haitaksi. Potku vissiin vain aiheuttanut siihen isomman turvotuksen. Kavion pohjassa sitten näkyi selkeästi verenpurkauma, suoraan terävän kavioluun kärjen alla. Näin ollen kun hevonen laskee jalan maahan, luu osuu verenpurkaumaan ja on varmasti enempi vähempi kipeä. Jotain tällaista uumoilinkin ja huokaisin jo helpotuksesta, koska tiesin että se ei ole syy laittaa hevosta pihankoristeeksi. Lääkäri sanoi että on voinut tulla potkusta, mutta todennäköisemmin tullut ihan normaalisti tarhassa ollessa, esimerkiksi jos on laukannut terävän kiven päältä. Meillä on metsätarha ja kaikennäköistä nousee aika ajoin hiekan alta, joten tämä teoria on hyvinkin mahdollinen. Antura on myös ohuempi kuin olisi ihanteellista ja näin ollen purkauma on päässyt syntymään.

Lääkäri kirjoitti pitkän tovin papereita, mutta Kepa malttoi hyvin seistä käytävällä oottelemassa. Penina tuli maksujen jälkeen hakemaan meidät.

Saatiin mukaan 5pv kipulääkekuuri ja hoito-ohjeet.
Tarhata saa tasasella pohjalla normaalisti. Tavallinen kengitys, mutta pitää seurata ettei kengitys nosta kaviopulssia. Ehdotin itse että auttaako jos laittaisi ravikengän ja se oli lääkärin mielestä hyvä idea, koska se on kapeampi ja kevyempi. Laitoin vielä hokit nostaakseni anturaa maasta, vaikka pohjien vuoksi ei varsinaisesti niitä tarvitsisi. Pohjalliset voisi olla myöhemmin hyvä vaihtoehto. Vielä tarvitsee seurata anturan tilannetta ja siksi sitä ei saa peittää. Käyntiä seuraavat 3vk ja jos ei rupea ontumaan, saa ottaa ravia pikku hiljaa peliin mukaan. Laukkaa siinä 6vk päästä. Jalan kylmäystä niin usein kuin jaksaa.

Tämä postaus tulee myöhässä, nyt Kepan kanssa ollaan menty käyntiä jo 2vk. Ensi viikolla ruvetaan ottaa ravipätkiä. Jalka on enää vain aamuisin vähän turvoksissa, mutta se laskee heti kun pääsee ulos. Kylmännyt olen liikutuksen jälkeen ja iltatallissa. Tarhassa Kepa ottaa ravi- ja laukkaspurtteja, eli ei näytä olevan enää kipeä. Eilen kokeilin 2 kierrostaa ravia molempiin suuntiin ja Kepa oli täysin puhdas. 🙂 Kepa on yllättävän hyvin jaksanut vain kävellä, vaikka eilen ravin jälkeen yrittikin että voisko vielä vähän lisää mennä kovempaa.
Nyt lähdetään pikku hiljaa nostamaan lihaksia takaisin, mitkä tässä muutamassa viikossa on ehtineet hiipua. Tuota massuakin on tammalle ehtinyt tulla.. 😀

Silloin tällöin ihmiset kyselevät klinikoiden hintoja, niin tässä pieni listaus Ypäjän Hevossairaalasta:

  • yhden jalan taivutus ja ontumatutkimus
  • 4 röntgenkuvaa
  • lääkkeet
  • klinikkamaksut

Yhteensä 304e

Related posts

One thought on “Klinikkareissu toi helpotuksen

  1. Mielenkiintoinen postaus jonka jaksoi lukea hyvin loppuun saakka. Tykkäsin! Onneksi Kepalla ei mitään vakavempaa, ja siitä ei tullut vielä pihakoristetta. Paranemiset sinne!

Leave a Comment

*